Pikkupakkasia

Loma vierähti tosi nopiaan ohi ja kuten kaikki mun lomat, ne menee kaiken muun merkeissä kuin löhöämisessä.

Heti lauantaina tuli Mennalassa mentyä Romeolla ja edelliseen kertaan verrattuna se oli todella paljon.... sellanen... väsynyt. Tehtiin taas pohkeenväistöjä, tällä kertaa keskihalkaisijalta ja herra nojasi ties minne mihin ikinä kykenikään. Romeosta huomaa väsymyksen just tämmösinä keskittymisongelmina ja "en nyt viittis" -asenteesta.

Sunnuntaina oli Suojakalliolla kilpailuharjoitukset ja menin Middellä 60cm, kun edellisellä kerralla Suojiksella hypätessä (se oli joku sunnuntai jonka oon unohtanu selvästi mainita) juteltiin open kanssa sellaista. Oma suoritus oli omasta mielestäni aika hätänen ja.... noh, hankala. Midde oli hypännyt jo yhden 60 radan alle ja se oli kieltänyt ulos yheltä esteeltä. Samaa se yritti mulle jo 20 metriä ennen estettä, mutta mulle ei aleta ryttyilemään jos risut on todellakin 60cm. Jos me ollaan päästy kasikympistäkin yli, ei helkutti noin pienet voi pelottaa. Pienellä ratsastuksella siitä päästiin sitten nätisti yli ja luovutin taas ratsun seuraavalle ratsastajalle, joka meni vielä 70cm radan. Poika tippu hikeä sen jälkeen, ei olla kyllä ehkä enää samoissa kisakunnoissa kuin aikaisemmin. Onkohan siitä hupsusta tulossa vanha...?

Tappajaeste #6

Ratsastin Mesikän sitten kisoista takaisin tallille. Luulin sen olevan todella varma, mutta edestä tulevat autot oli pelottavia. Johdappa siinä kolme muuta heppaa tallille, kun ite olet peruuttanut takana tulevan hepan päälle ja pistät poikittain auton eteen. Ei näin. :) Mitä tästä opin: älä ole tyhmä ja ratsasta ensimmäistä kertaa kyseisellä hepalla maastossa jos sulla on vaan omat oletukset eväinä. En siis ollut mennyt Mesikällä ennen.
Sunnuntai jatkui sitten eväiden ja talutusratsastusten merkeissä. Olin siis taluttajana lasten- ja kehitysvammaisten tunneilla, ja Varjo oli tosi nätisti molemmat tunnit. Tämän jälkeen saimme palkaksi ratsastaa itsenäisesti joillakin hepoilla, enkä ollut muuta kuin tyytyväinen saadessani Mikon liikutettavaksi. Se vaan on kehittynyt kesästä niiiiiiiiiiiiiiiin paljon! Kääntyminen ja eteenpäin liikkuminen ei ole enää kauhean taistelun takana, vaan nyt voi keskittyä ihan oikeasti niihin takajalkoihin ja hienosäätöön. Poika meni hienosti. Kotiin päästiin 11 ahkeran tunnin jälkeen.

Maanantai meni shoppaillessa ja aksfjaöifpijf sain vihdoin välikausitakin itselleni jonka unohdin kotiin. ♥

Tiistaiaamuna kävin Kuikalla ratsastamassa ja keskiviikkona lähettiin Emman kanssa Mennalaan taas tunnille. Emma on viimeksi käyny Mennalassa ratsastamassa ennen kuin lukio alkoi! Mulle oli eka merkattu Salama-muuli ja olin ihan liekeissä et vihdoin saan mennä sillä! Kävi sitten kuitenkin niin, että tuntiperuutuksissa oli käynyt sekaannus ja tunnille tulikin yksi "ylimääräinen" tuntilainen, joka meni sitten Salamalla ja mulle vaihdettii Mese. Emma meni Valalla ja meillä molemmilla tais mennä aika kivasti! Mese ainakin oli ihan super. Hyppelehdittii vähän rytmipuomeilla varustettuja esteitä ja oltiin tehokkaita, kun meitä oli normaalia enemmän. Tunnin jälkeen pörähdin Emmalle yöksi ja saavuin torstaiksi kotiin leipomaan.

Viikonloppu meni sitten juhliessa tämän prinsessan 18-v. synttäreitä! Onnea Taitsi! Oli oikein ihanat kakkukestit, Emma teki ehkä ihanimman Barbie-kakun ikinä!!

Tänään ankeansurkeanmasentavan aamun jälkeen piti suunnata taas kouluun. Emilian kanssa esiteltiin koulua tutustumaan tulleille ensi vuoden (ehkä) tuleville ykkösille. Tykkään niin kovasti siitä hommasta.

Ratsastustunti oli tänään aika räjähdysherkkä. Menin Napilla ja hepat oli olleet melkein koko viime viikon lomalla. Tunnilla oli lisäksi Konsta, Talle ja Kerttu, enkä ollut edes selkään kerinnyt kun Konsta sanoi viuh ja hyppeli jotain ihmeellistä askellajia meidän ohi. Hepat oli ihan intopiukeina, enkä tykkää yhtään siitä fiiliksestä, että ratsu ei oo kontrollissa. Toisin sanoen, en tehnyt loppuverryttelyä selästäkäsin, vaan taluttelin Napin tuntini päätteeksi. Se tunne, että sä odotat maan lähestyvän samalla tavoin kuin Helille kävi Konstan kanssa, ei tee ratsastuskesta sitä miellytävintä. On toki täysin ymmärrettävää, että loma ja pikku pakkanen pistää ponit sekaisin, eikä niitä voi pitää tunneilta pois niiden ollessa vähän virkeitä. Tämä tunti meni näin, onneksi Heliin ei sattunut pahemmin. Toivottavasti huomenna ratsastavilla ei ole ihan niin villejä poneja. Jospa meidän riepottelulla olisi ollut jotain lieventävää vaikutusta! Tämä on niitä merkkejä, jotka kertoo vuodenajan vaihtuvan.

Sunnuntaina olisi Mennalassa talliestekisat ja fiilis on aika hurja, kun olen ilmoittautunut kisoihin, mutta heppa ja estekorkeus on täysin avoinna. Saa nähdä mitä tästäkin tulee ja kenen kanssa. Jännityksellä jäämme odottamaan ensi jaksoa!