Onneks osaan olla nopea ja omatoiminen, juuri kun olin tilaamassa itelleni vihdoin ja viimein haaveilemaani OnePieceä, eikös ne myyty nenän eestä loppuun. :D Ilmotti vaan et "This page does not exist." Just niin mun tuuria... No, toivottavasti niitä tulee pian lisää! Kymmenen prosentin alennus tuskin on enää sillon sitten voimassa, mutta mulla on omat alennukset. Voisinkin maanantaina käydä jossain Helsingin liikkeessä kokeilemassa että mikä koko on paras. Oon kovasti sitä mieltä, että S se on, mutta voishan sitä vielä varuiks tarkistaa kun aikaakin varmaan siihen tilaukseen nyt on. Voisin näillä säästyneillä rahoilla ostaakkin sitten jo liput ensi kesän Summer Soundiin. Lässyti lässyti mitäs muuta.
we ♥ it
Ajoin keskiviikkona vihdoinsta viimein ekaa kertaa yksin autolla. Tais olla roska-autokuskilla hauskaa kattella, kun sammutin ajopelini varmaan kolmesti meidän pihan eteen. En meinannu (taaskaan) päästä sitä rinnettä ylös, mutta eipä se mitään, mulla ainakin oli tosi hauskaa ja hihittelin vaan itekseni. Sitten kun vihdoin pääsin liikkeelle, eikös radiossa ala soimaan SHM:n Don't You Worry Child. Oli siinä ihan liikuttumisen hetkiä havaittavissa.
Syy, miksi ylipäätään lähdin yksin liikenteeseen oli Heini, jolle juttelin jouluaattona ensimmäistä kertaa varmaan kolmeen vuoteen! ♥ Mun ainoa aattona saatu joululahja olikin siinä. Sovittiin sitten Heinin kanssa, että suunnataan leffaan kattomaan Viisi legendaa ja se oli aivan ihana elokuva. Lopusta en tosin tykännyt, sen ois voinut päättää paljon fiksumminkin. Lisäksi, jos saat pusun EI ANTAJALLE ANNETA TURPAAN ainakaan lastenelokuvissa. Hyi tontut, näytitte pahaa esimerkkiä. Lisäksi ennen leffaa nähtiin Annaa ja selvittiin Jyväskeskuksen palohälytyksestä tuntia ennen elokuvan alkua. Muuten Jyväskylä olikin aivan kuolleen näköinen ja kylmä paikka.
Torstaina näin sitten pitkästä aikaa keskisuomiystäviäni, Emmaa ja Lottaa. Oi että oli ihana porista ja syödä hyvää kakkua. Näitä pieniä riemuja riittää.
Uudeksi vuodeksi suuntaankin taas vaihteeksi Helsinkiin, Yassun luo Ellan kanssa. Tulee varmasti aika vauhdikas vuodenvaihde.
Perjantain ratoksi Nausen tässä kuussa virallisesti julkaisemaa settiä. Kuulostaa niin hyvältä.
Toivottavasti Teillä oli mukavat joulun pyhät ja saitte ihania lahjoja, isoja tai pieniä. Nauttikaa viimeisitä tämän vuoden päivistä!
Noin ja tuoosta kävin hieman pöllimässä veljeltäni piparitaikinaa, josta se väsäilee mukavasti piparitaloa. Kotona Keski-Suomessa ollaan, sillä kyllä perinteisiin kuuluu viettää joulua perheen kanssa. Katsastetaanpa kuitenkin ihan ensiksi tämän kuukauden tapahtumasaldoon:
Studia-messut ja muu haahuilu
3.-4.12. Maanantaina lähtö 7:00 lukion pihasta kohti ensin Fazerin suklaatehdasta ja Savolainen Osakuntaa. Fazerin kierros oli aika huono ja Savolaisesta joku muu ehkä sai enemmän irti kuin minä. Paitsi että en kyllä hae yliopistoon, se tuli selväksi. Illalla käytiin baarissa ja oli oikein muksaa. Tiistaina oli itse messut, joissa tavoitteeni oli kerätä niin paljon krääsää kuin mahdollista. [x] Onnistuin. En edelleenkään hae yliopistoon, vaikka sain Lappeenrannan esittelypisteestä pinkin huulirasvan. Täydellistä. Sitten suunnaattiinkin Eduskuntatalolle, jossa suurin kiinnostuksen kohde oli "Kuka nukahtaa seuraavaksi" -bingo. Sitäpaitsi, vaikka Kreikka ja Kypros alkavat samalla kirjaimella, koitetaan pysyä Kypros-aiheessa. Sitten käytiin vielä YLE:n studioilla kiertämässä, ja tää oli varmaan kivoin juttu koko reissussa!
YLEn varastosta huivit joka bileisiin!
Satulateatterin harjoitukset ja esitykset
Koko viime viikko meninkin iltareeneissä ja läpimenojen parissa. Torstaina oli ensi-ilta ja viime maanantaina saatiin viimeinenkin esitys näytettyä. Omalta osalta kaikki esitykset (ja harjoituksetkin) meni oikein mallikkaasti, paitsi perjantaina päästiin improvisaation makuun, kun yksi esiintyjä pyörtyi ihan heti alussa. Onneksi ei käynyt pahasti, mutta kyllä se pisti pasmat aivan sekaisin itse kultakin... Meidän perhe oli sunnuntaina katsomassa esitystä ja samoin yksi ystäväiseni täältä kotopuolesta.
Lukion pikkujoulut
Meni sitten ihan vauhikkaasti perjantain esityksen jälkeen....
Liikkakurssi
Wanhojen lisäksi ainut liikkakurssi jonka otan vapaaehtoisesti on tää "uudet lajit", vai mikäs tää onkaan nyt. Ollaan koklailtu budolajeja, jousiammuntaa (joka oli ihan superkivaa) ja potkunyrkkeilyä, tosin viimeisin jäi multa välistä, koska... ...Swedish House Mafian keikka
oli torstaina, ja jätän tästä turhan kuvailun pois, koska epäonnistuisin joka tapauksessa. Oli ihan älyttömän upeeta vaikka ehkä jollain tapaa pidän enemmän tämän tyylilajin pienemmistä keikoista (Ingrosson keikka, Pendulum DJ:t jne., poikkeuksena Pendulumin viimeinen Suomen livekeikka Provinssissa). Omia videoita en laita tänne, koska laulan niissä niin kovaa mukana etten kehtaa ees ite kattoa niitä. :D Joten eikun Youtubeen.
Don't You Worry Child on mun paha, paha heikkouden kohde ja sitten kun se lopussa pistettiin akustisena kiitostekstien kanssa pyörimään, niin kyllä siinä vähän itku tuli. Aina kaikki hyvä loppuu, mutta entä jos jätkät soittelis näitä SHM:n biisejä hurjasti aina soolokeikoillaan? Kuten Ingrosso teki Weekendissä? Jos pyydän oikein nätisti? Oikeestaan ei tee ees mieli kattella noita keikkavideoita, tulee niin harmistunu ja ikävä olo. Ehkä tää fanityttö pääsee tästä dramaattisuudesta ja tuskasta joskus yli. Parhaiten verkkokalvolle ehkä jäi äijien sisääntulo, kun seisoivat valkosta taustaa vasten. Hyperventiloin. Lisäksi muhun uppoaa oikein mallikkaasti tuollainen yleisön nuoleskelu, mitä SHM harrasti. ;)
Matkalla Helsinkiin /Nokia Lumia
Kävin sitten tänään pitkästä aikaa Mennalassa ratsastamassa. Pari viikkoa sitten menin Middellä pitkästä aikaa ja siinä kyllä riitti tekemistä! Jäätiin pikkujoulutkin sinne viettämään. Tänään menin Romeolla ja pakkasta oli aika mukavasti. Meitä oli neljä tunnilla, mentiin koulu ja tehtiin tosi kivoja tehtäviä. Siirtymisiä lähinnä, tietyn askelmäärän pituisia ja laukkaa muutenkin kuin keskiympyröillä. Johtui ehkä siitä, että oli eri opettaja kuin yleensä. Mutta hyvin meni.
Tässä sitten voidaan aikalailla samalla sanoa heihei vuodelle 2012. On ollut oikein mukava ja onnistunut vuosi, vaikka tääkin pyörähti ohi ihan hirmu nopeaan. Kiitän kaikkia mukana riehuneita ihan hirmuisesti! Tästä voidaan nyt rauhaisasti jäädä joulua viettelemään ja uuden vuoden ajattelin höntsäillä Rautalammilla.
Taitsi kiittää ja toivottaa ihanaa Joulua ja vapaavalintaisella adjektiivilla kuvaavaa uutta vuotta! Nyt mulla tuli maha kipeäksi, kun söin sitä piparitaikinaa niin antaumuksella...
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille näin hieman jälkikäteen! Meillä on harvinaisesti lukiosta tää perjantaikin vapaa, yleensä meillä on ollut aina koulua. Lisäksi minulla on iloinen uutinen, jonka voisin huutaa koko maailmalle:
Lähedetään Yassun kanssa sinne Swedish House Mafian keikalle. Tilattiin liput maanantaina, kun olin Yassulla Studia-messureissun aikana majoittumassa. IRUjjhgslsjgsjgh tän ilon ja riemun lisäksi olen varmasti käsi paketissa tai 40 asteen kuumeessa tolla keikalla. Ei haittaa. Alkaapahan joululoma hieman aikasemmin.
Nyt kuitenkin vähän videoita! Viime sunnuntaina, 2.12., oli siis talliestekilpailut Mennalan Ratsutilalla. Edeltävänä lauantaina menin Romeolla ravilähestymisiä esteille ja sunnuntaina jatkettiin sitten 70 cm esteradalla. Tajusin verryttelyssä, että hups, en oo muuten ennen hypänny näin "isoja" tällä eläimellä. Oon menny sillä vaan ristikoita ja jotai 50 cm pystyjä. Eipä tuo kauheesti menoo haitannut.
Rata meni ihan mukavasti, oon vaan kroonisesti hidas tekemään päätöksiä askelmäärien suhteen. Siksi ekan suhteutetunkin menin neljällä askeleella, vaikka se oli kolmelle suunniteltu. :D Sanotaan, et ainaki poni oli kuulolla ja otti vielä yhden askeleen kun keksin et sellanen siihen otetaan. Flow ei ollu ehkä yhtä hyvä kuin kisoissa lokakuun 28. päivä, mut kuitenkin oon menny Romeolla tosi vähän verrattuna vaikka Midakseen, et eipä takerruta nyt lillukanvarsiin.
28.10. kisoista voi lukea vähän enemmän kyseisen päivän kirjoituksesta tuolta jostain, mutta tässä videot radoista. Silloin ratsuna oli myös Miko.
Kuten videoistakin kuulee, meidän kisareeneissä opettajat neuvoo radan aikana. Se on mun mielestä hieno juttu, koska onhan kyseessä kuitenkin kilpailuharjoitukset. Siinä samalla on hyvä ottaa homma oppimisen kannalta. Tavoitteenahan on kuitenkin siisti ja turvallinen suoritus. Lopussa saadaan aina radasta suullinen palaute, ennen kuin seuraava ratsukko saa lähtömerkin.
Eipä sen kummempia, katsotaan miten, mitä ja millä huomenna sitten körrötellään. Rautalammilla jää nyt ratsastukset vähemmälle lomien, reissujen ja teatteriesitysten takia. Enkä kyllä varmaan tuolla kinoksissa jaksais ees tallille kävellä. Kyllä näitä tekosyitä riittää!
