Rimakauhua ja rakkautta, sekä ripaus Ramppikuumetta

Tän tekstin kirjoitin jo viime viikolla, mutta vasta nyt oli aikaa viimeistellä se. Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin.

"Aloittaessasi jotakin saatat toivoa, että olisit aloittanut jo aikaisemmin. Se on kuitenkin turhaa, sillä voit olla varma, että ajoituksesi on täydellinen."

Ei voinu MTV3 Avan horoskooppi toissapäivänä olla osuvampi. Mulla on koko kirjotusten ajan potkinu päähän ajatus siitä, että olinpa taas tyhmä ja alotin lukemiset vasta edellisellä viikolla. Tai edellisenä päivänä... Kirjotukset kun nyt ois oikeesti voinu olla semmonen tavoite joihin panostaisi oikeasti. Katsotaan vähän myöhemmin opettajien alustavien tulosten perusteella kuinka paljon pääsen itseäni soimaamaan ja kierimään itsesäälissä. Silti oon tyytyväinen biologian M:ään ja ruotsin C:hen, joka kuitenkin oli vain pisteen päässä M:stä... vaikka panostus mulla niihinkin oli = 1. kurssin kirja auki tietokoneen vieressä.
Jos jotain oon oppinu lukiosta, on se, että itsenäiset työt/kurssit on mulle täyttä tuskaa. Tää on hyvä ominaisuus jatko-opintoihin suunnistaessa.

Heppailun riemuviikko

Viime viikko oli pääosin aivan mahtava heppailuviikko. Tiistaina ja keskiviikkona Tiina piti todella hyvät koulutunnit. Niinkin perus asia kuin tahti, on näköjään vuodessa jo ehtinyt mun tärkeysjärjestyksestä katoamaan. Lisäks pitkästä aikaa mulle sanottiin, että olen kiero. Lisäksi oli tosi kiva, kun kehuttiin. Plussaa oli myös, että kommenttia tuli monta kertaa tunnissa ja tekemiseen sai jopa ohjeita ymmärrettävästi. Kaikkein ihaninta oli se, että tiistaina sai valita hepan millä menee, valitsin Kertun. Keskiviikkona menin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen Konstalla. Uli upeeta. Konstakin on niin erilainen ratsastaa kuin useimmat ponit, suokit ja sen sellaset mitä ratsastuskouluilta usein löytyy. Se tekee kaiken just niin väärin mitä ite teet penkissäs.

Lauantaina menin Middellä pitkästä aikaa, ja esteitä. Siitä on ehkä valehtelematta puoli vuotta viime kerrasta. Tilanne kuitenkin meni siihen, etten tiennyt yhtään mitä siellä kyydissä piti tehdä. Pahinta mitä mulle voi tunnin aikana tapahtua, on äärimmäinen turhautuminen ja tietämättömyys. Ohjeita tuli kyllä, mutta en tajunnut niistä yhtäkään, tai ne eivät toimineet. Tarkentavien kysyminen oli mahdotonta, koska oisin varmasti ruvennu itkemään siinä vaiheessa. Onneksi näitä tapahtuu todella harvoin.

Talliestekisat seuraavana päivänä menivät kuitenkin taas mieltä kohottavasti. Menin Middellä 60cm radan, jossa tuli kaksi kieltoa eri esteille ja meidät hylättiin. Ei harmittanut, koska heppa toimi paljon paremmin. Ois vaan ite pitänyt osata olla tarkempi ja jämäkämpi. Romeon 60cm rata oli tuplanolla ja kuudes sija. Verryttelyssä tehtiin korkean koulun askeleenpidennystä pukkilaukassa, mutta rata meni todella upeasti. 70cm verryttely menin siististi, radalla toisen vaiheen ensimmäinen este tuli alas, kun oma keskittyminen sitten herpaantui. Upeita kaaria vastalaukassa kyllä tein taas. Oon selvästi ite hypänny aika minimaalisesti esteitä, kun seiskakympinkin rata näytti isolta. Tais sit maneesissa oli vaan hirvee määrä puomeja ja aivoni keksivät kepposia. Radalla ei kuitenkaan ollu mitään ongelmaa, hyvää fiilistä vain.

Entäs se Ramppikuume sitten?

Meidän tän hetkinen näytelmä voi tosi hyvin. Vielä paremmin voi Miehiä & Naisia -näytelmä, sillä Satulateatteri esittään sen  26-28.4. Mikkelissä järjestettävään Ramppikuumeeseen! Meidän esitys on Leimu-sarjassa, josta aikaisemminkin on tullut Satulateatterille mainetta ja kunniaa. Lisää syitä olla aivan täpinöissään koko kevät.

En keksi mitää järkevää tähän

we ♥ it

Priorisoidaan asiat nyt niin että vihdoinkin hehkutan täälläkin, että huhtikuussa siintää .......... Oho, tasan kuukauden (!!!!!!!) päästä Riikka, minä ja Emma ollaan matkalla Lontooseen! Järkytyin juuri, kun tajusin vakavia tosiasioita. Kolme yötä yritetään selviytyä Englanninmaalla. Luotan kuitenkin Riiksuun ja Emmaan, että he osaavat opastaa minua, koska molemmat heistä ovat käyneet aikaisemminkin tuolla. Minä en, leikin vaikka tulkkia jotta tuntisin itseni hyödylliseksi.

Siitä puheen ollen, englannin kuuntelu meni aivan perseelleen. Alustavasti 66 pistettä, mutta ei kelpaa mulle. Avoimet kusin oikein huolellisesti, en edes ehtinyt kirjoittaa vastauksia siihen vastauslomakkeelle. Suttupaperille kylläkin. Mitäköhän mä ees tein niiden avoimien tauoilla... Varmaan ehdin lukea seuraavan kysymyksen juuri ja juuri. Entä jos YTL ei hyväksy vastauksia sutulta? Hyppään Lontoon lentokoneesta ennen Helsinkiä alas. Innolla reissua ootellen! ♥

Abiristeilystä selvittiin kaikki ehjinä koteihimme. Oli oikein hauska risteily, kyllä tuli taas jorailtua hyvin, hyvin ahkerasti.

Seurakoulukilpailut Rautalammilla

Tuli sitten otettua osaa kilvanajoihin tääläkin päin ensimmäistä kertaa. Valmennus- ja kilpailukurssi velvoittaa osallistumaan joihinkin tämmöisiin kilipailuihin ja ulkopuoliseen valmennukseen jne. Itse otin kilpatykikseni Kerttusen, kun tykkään siitä niin paljon. Marun valmennus sillä meni aikoinaan oikein hyvin ja kaikki muutkin tunnit jotka sillä satuin menemään. 24.2. sitten verkattiinkin HeB K.N. Specialia varten. Tavoitteena väh. 58%. Alkuun aattelin kuuttakymppiä, mutta laskin siihen sitten panikointivaran vieraalla tallilla vieraissa olosuhteissa.

 

Itse rata meni aivan surkeasti. Mun voltit ja ympyrät oli varmasti saman kokoisia, kiemurat jäi liian pieniksi, eka laukannosto myöhästyi ja lävistäjiltä tullessa laukka rikkoontui raville aivan liian aikaisin. Lisäksi pysähdyksessä Kerttu peruutti, varmaan ootteli sitä, kun edellisessä luokassa se joutui tekemään niin. Silti ite heppanen oli todella tasainen ja rento, ehkä jopa vähän "nukuksissa" mistä reaktionopeus sitten kärsi. Toisaalta kuski ois voinu tehä asian eteen jotain... Homma meni kuitenkin niin, että sain 58,60% ja hävisin Emilialle ja Konstalle puolella pisteellä. Sijoitus oli toinen ja vain kaksi parasta palkittiin. Pakko mennä ens kisoihin uusintakierrokselle ja tehä paremmat tiet ni saan varmaa 65%. Tavoitteeseen päästii ja ens kerraks sitte nostetaan kivasti. Riippuen ihan siitä jaksanko vaivautua.

 

Naama loistaa ja ruusuke kans

Oon tosi tyytyväinen kilpailuihin yleensäkin, oli ehkä ihan tervettä meikäläisellekki kokeilla pientä kisailua jossain muualla kuin Mennalassa. Vaihtelu virkistää mun ruusukerivissäkin. Kerttukuvista kiitos Yasmine N.!

Tämän viikon "talviloma" on sujunut hienosti englanninkielen Personal Trainerien kanssa. Voi että, nää on ehkä kuumimpia ohjaajia ikinä! Se hyvä puoli näissä kuitenkin on, että kun kerta tää on tämmönen tietokoneohjelma, sanastot käy läpi viiteen minuuttiin kahesta kappaleesta. Kirjasta kattellessa siihen menis 1-6 tuntia, koska nukahtasin siinä välissä vähintään kerran. Tiistaina ja keskiviikkona kävin Mennalassa tunneilla. Tiistaina Romeolla Katrin pitämä koulutunti, meni tosi hienosti. Keskiviikkona Päivi R. piti estetunnin, jonka menin Valalla. Sekin meni hienosti, mutta esteet mentii yli joko räpeltäen tai vähemmän räpeltäen. En ees muista millon oisin viimeks hypänny... Mut oli silti hauskaa!

-----
Tähän loppuun mä haluisin vielä sanoa pari sanaa siitä Laukaan maneesiturmasta. Ratsastin siellä ite pienenä monta vuotta ja mun äiti ihan tähän tapahtumaan asti. Koko paikka on ollu mulle aina tosi rakas ja hepat kanssa, myös ne menehtyneet. Oma onni onnettomuudessa, ettei äiti ollut siellä alla, mutta otan syvästi osaa menehtyneen heppatytön suruun. Voimia tallin pitäjille, loukkaantuneille ja tytön läheisille.