torstai 8. elokuuta 2013

Heppatyttö_94

Tämä kesä on ollu suht rauhallista heppailun puolesta. Välillä tuntuu, että rauhallisempi jakso tässä harrastuksessa ei muuta kuin piristä: sitä muistaa sitten taas kuinka ihanaa se touhu onkaan ja osaa arvostaa taas vähän enemmän tätä rahasyöppöä lajia. Tarkalleen en muista mistä tää touhu alkoi, mutta varmaan silloisella ystävälläni oli huima vaikutus asiaan.

2002

Laukaan satama, Sararantapuskii 2001 (?)

Peltolan Ratsutilalta lähti mun heppailu-urani liikkeelle kesäkuussa 2002, eli olin sillon vielä seitsemänvuotias. Talutuksessa olin huimat kaksi kertaa, siitä eteenpäin on pitänyt selvitä omillaan. Keventäminen ei mulle koskaan oikeestaan tuottanut vaikeuksia, tai en mä ainakaan muista.


 

 2003-2004

Peltolan muuttaessa muualle mulla oli jonkun aikaa taukoa, kunnes joulukuussa aloitin Killerillä Jyväskylän ratsastuskoulussa. Samaan aikaan äiti aloittin Laukaan Ratsastuskoulussa, mutta mua ei sinne huolittu, kun olin vielä niin pieni. Killerillä sitten laukkasin ekaa kertaa Pindarilla ja mua jännitti niin kauheesti, että ihan itku tais tulla. Täällä tapasin oikein mainion toverin Annan, jonka kanssa me monta perjantai-iltaa vietettiin iltatallia tehdessä ja estetuntilaisia auttaessa. Saatiin me kerran harjata Marjon Haavekuvaakin, mikä oli ihan kauheen suuri kunnia. :)
Kesällä 2004 aloitin käymään myös Laukaan Ratsastuskoulussa. Ruffe oli paras poni mitä maa päällään kantoi (mustavalkolehmänkirjava issikkaruuna, jolla oli maailman paras selkä mennä ilman satulaa). Maukosen Eija piti tuohon aikaan Laukaan tunnit, ja Eija on kyllä yks parhaista opeista jotka mua on opettanut.

2005

Vuonna 2005 olin ekalla ratsastusleirilläni Takalan tallilla Vetelissä. Kirjoitin googleen hakusanaksi "ratsastusleiri" ja tämä paikka oli ensimmäinen hakutulos ja sinne mä myös sitten päädyin. Hyppäsin ekat esteet siellä, kuten myös maastoesteet ja taisin olla ensimmäistä kertaa maastossakin.

Minä ja Gitte 80cm 2008

2006

Kesällä olin Mennalassa ensimmäistä kertaa leirillä, josta innostus sitten lähti. Lopetin Killerin tunnit kokonaan ja vaihdoin Mennalaan vakiotunneille. Mennalassa olin leirillä myös 2007 ja 2008, siitä eteenpäin avustajienleireillä ja avustajana.

2008

Nikke 70cm 2008
Niko 2008

Eija lopetti Laukaassa opettamisen ja samoin lopetin oman vakiotuntini siellä. Vaihdoin Mennalan ns. "valmennustunneille", eli kävin kaksi kertaa viikossa siellä ratsastamassa. Maanantaisin mentiin vakiohepalla, perjantaisin oli vaihtuva ratsu. Mennalaan tultuani mulle tapahtui hirvittävän vauhdikas oppimiskausi. Hypättiin, kisattiin tallikisoissa, tehtiin tallitöitä, avustettiin leireillä ja vuokrattiin heppoja. Alkuun mun "valmennusheppa" oli Nikke, mutta Niken tultua kipsuksi vaihdoin Gitteen. Gitte mulla oli niin kauan kunnes Niko tuli kuvioihin ja vaihdoin siihen, kun Gitte alkoi olemaan jo vähän pieni... Kuitenkin Nikon lähdettyä Mennalasta mun lopulliseksi ratsuksi sitten tuli Midde, vaikken pitänyt tuohon aikaan oikeen koko hepasta. Midde pysyi mun valmennusheppana aina vuoteen 2010 asti.

2009 

Doni, leirikisat Heppahovissa
Kesällä kävin Kuopion Heppahovissa kolu+estevalmennusleirillä. Vaikka maneesia ei ollut, meidän leirillä suosi kelit ja leiri oli kokonaisuudessaan ihan mahtava. Voi että kun oisin vielä osannu ratsastaa pikkasen paremmin, ne hepat oli niin kauheen hyviä ja osaavia!
Loppuvuodesta Mennalassa oli uudenvuodenvuokraus, jossa meidän kingitiimi majoittui Keltaiselle talolle, teki tallihommia, kokkasi ja ratsasti omilla vuokrahepoilla. Mulla oli tietenkin Midde ja tää oli ehkä valaisevin kokemus jostain peräänannosta ja muodosta jos puhutaan. Kokeilemalla oppii aina jotain uutta, vaikkei aina oliskaan opettajaa paikalla. Kuitenkin tästä eteenpäin mun ratsastus sai ihan uusia ajatuksia siitä miten niitä heppoja pitäisi ehkä ratsastaa.

2010-2012 

Mara-poni talvipakkasilla

Midden kanssa tää kausi (-09/-10) oli ehkä menestyksekkäin, hypättiin tallikisoissa 80cm rataa ja tallikouluissa mentiin B-merkin rataa hienosti ja ihanasti. Paljon se on työtä vaatinut, eikä hieltä ja kyyneliltä välltytty. Lisäksi välillä oli vähän epäonnistumisia, mutta niistäkin päästiin aina lopulta yli. 

Minä & Tvistur, Katja & Hektor ja Aino (?) takana /EYK

2010 vuoden kesänä puolestaan olin Rautalammilla Elämysten ja Ystävyyden Kartanossa (Sahalan kartano) issikkaleirillä. Oli tosi kiva kokea jotain ihan uutta ja jännää, mutta itse leiri oli kyllä mielenkiintoinen... Hellettä oli joka päivä liki +30-40 ja me vaellettiin aamu kuudesta aamu kahdeksaan, että me pysyttäs hengissä. Iltasin uitettiin heppoja, päivisin valitettiin kun nilkat oli paarmojen pahoinpitelemät ja syötiin maailman parasta ruokaa. Tapasin siellä ekaa kertaa sitten Riikankin! Josta tuli lukion kakkosella mun kämppis.
Syksyllä -10 sitten muutin Rautalammille ja Mennalassa lopetin maanantain tunnin ja siirryin lauantaille. Kävin liki joka viikonloppu kotona ja ratsastamassa, sillä en halunnut lopettaa tunteja sieltä. Lauantain tunnit oli aika epätasaisia ja mun ratsastus joutui jonkin sortin taantumavaiheeseen siellä. Silti oon todella ilonen että jatkoin lukiovuosien läpi Mennalassa käymistä, vaikka huimat oppimiskokemukset jäivät lähinnä arkisempiin onnistumisen tunteisiin.
Rautalammin Ratsastuskeskus oli todella monipuolinen paikka harrastaa. Ekana vuonna olin mukana Nuorisoklubissa, missä pelattii hepajalkapalloa, vikellettiin, siivottiin, ajeltiin pikkuponeilla kärryjä... Lisäksi olin apuna heppakerhossa ja tietysti kävin myös tunneilla ja lukion heppakursseilla. Tuntui, että ratsastustunneilla opin enemmän ja nopeammin kuin koskaan. Tiina Vainikainen ja Sari Uimonen (opetti muuten myös Heppahovin leirillä mua) olivat ihan tajuttoman hyviä opettajia. Toisena vuotena Nuorisoklubi tais vähän kuolla ja heppakerhossa taisin olla vähemmän mukana, mutta ratsastusta kävin harrastamassa kaksi kertaa viikossa. Tiinan jäätyä äitiyslomalle ja Teemun tultua kuvioihin ratsastus pääsi täälläkin vähän taantumaan, mitä jatkui sitten abivuoteen asti. Sydänystävikseni hepoista löysin Kertun ja Hildyn esteille. Kerttu tosin oli paras kaikista.

Minä & Vape, Jenna & Gitte avustajienleirillä 2010

2013

Romeolla 70cm palkintojenjaossa
Jouduin jonkinsortin vetovastuuseen Nuorisoklubista, jonka taisin toetuttaa aika surkeasti. Anteeksi kaikille osallisille.
Kirjoitusten oltua ohi kevätpuolella vaihdoin ratsastuksen Mennalassa maanantain pienryhmätunnille. Keskuksella mulla riitti tunteja pitkälle kevääseen, mutta niitä sai sumplittua helposti vaihteleville päiville. Kertun kanssa käytiin vähän roiskimassa K.N. Specialin rataa, josta olenkin aiemmin kertonut. Kurssit tuli täyteen, kesä tuli ja vakiotunnit loppuivat.
Tänä kesänä Romeolla ratsastelin yhden viikonlopun itsenäisesti, muuten onkin tullut mentyä Middellä kerran Katrin pienryhmätunnilla ja Helkyn vastaavalla. Poitsu oli ihan super molemmilla! ♥ Viltillä menin ensimmäistä kertaa, lähdin leiriläisten kanssa sillä kahdesti maastoon. Romeolla kävin kerran Suojakalliolla Ninnun estevalmennuksessa ja voin sanoa, että jos valtiolta sais yhtään enemmän opintolainaa, voisin sijoittaa mun varat tuohon pötkylään. Sille ei tehny mitään vaikeuksia hypätä 90cm, kunhan kuski oli ees jotenkuten ajantasalla eikä pelännyt esteen alla olevia laatikoita. Mun mielestä ne on vähän jänniä välillä... Vähän reenataan ni hypätään kohta jo metriä hihi.
Eilen kävin pitkästä aikaa Laukaan Ratsastuskoululla äidin tunnilla. Pääsin peruutuspaikalle ja menin Antilla, jolla oon kerran aikaisemmin mennyt. Oli ihan huikeeta, se heppa on niin taitava ja hieno! Vaikka puolet tunnista satoikin ihan kaatamalla. En silti käsitä miten supertätiratsastaja mun äiti on, kun se aikasemmin meni paljon Antilla, ja se heppa on mullekki tosi haastava. :D Ehkä äidillä on niin vahva hengissäpysymisvietti, että se on aina selvinny sen kanssa ehjänä.
Viimeksi Rautalammilla pääsin kokeilemaan aitoa friisiläistä Vilma-tammaa, joka on Emman kaverin heppa. Emma hyppeli sillä ensin omat este-ennätyksensä ja mä kävin sitten kyydissä vähän kokeilemassa millaista on mennä tuollaisella kaunokaisella. Ravissa maksa ja munuainen vaihto paikkoja, ei muuta. Mainio pakkaus sanon minä!
12. päivä alkaa Mennalassa taas vakiotunnit. Oma vuoro on aina maanantaisin pienryhmätunneilla, enkä oikeesti malta oottaa että pääsen taas Katrin rääkkeihin. Jeejee!

Midden kanssa läpi esteiden :) 80cm 2011

Vaikka nyt onkin semmonen fiilis, että tarttis uusia haasteita, päästä kisaamaan ja sen sellaista, oon hirveen ilonen et mulla on tällanen harrastus ollut nyt 11 vuotta mun elämässä. Iso kiitos kuuluu äidille, joka on kuskannu mua ihan kamalan monta kilometriä heppajuttuihin näinä vuosina (meiltä Mennalaan tulee yhteen suuntaan 60km). Äiti lajin harrastajan muutenkin on ollut ihan hirveen isona tukena, kommentaattorina, kannustajana ja muuna eteenpäinpotkijana + sponsorina. ♥ Tää harrastus on kyllä tunkenu mut jo monen moisiin tilanteisiin, lumihankiin sun muihin, kavereita on tullu kamalasti tätä kautta, mutta yhtään luuta en ole todistettavasti vielä murtanut. Sitäpä ootellessa!

4 kommenttia:

  1. hihih, tämä oli aivan loistava! ♥ ja tykkäsin tuosta eyk leiri osuudesta jotenkin tosi paljon ::D

    VastaaPoista
  2. ois kiva jos tekisit postauksen siitä rautalammin lukiosta että millanen jne :)

    VastaaPoista
  3. Mitä tykkäsit Heppahovista noin yleensä paikkana? Ja satuitko menemään leirilläsi Tzaarilla? (jos menit, mitä tykkäsit?) :)
    Uteliaisuuttani kyselen, kun tuli käytyä siellä se 10 vuotta, kunnes sitten siellä alkoi omistajanvaihdoshärdelli ja ostin Tzaarin omaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä tykkäsin, onneks meillä säät suosi kun sitä maneesia tosiaan ei ollu. Jos oisin yhtää lähempänä asunu ni oisin kyllä siellä käyny mielelläni useemminkin.
      Yhen koulutunnin menin Tzaarilla ja mentiin ilman jalustimia ympyröitä ja jotain kokoamisjuttuja. Vaihto muuten maksa ja munuainen aika monta kertaa pernan kanssa paikkaa. Olin niin hukassa sen kaa, mut se on niin pirun hieno otus, et kyllä se otti tuplavoiton leirikisojen esteissä. :D Pistin mä sit Donilla ja Millalla vähä kampoihin ja yhteispisteissä voitin.

      Poista