perjantai 12. joulukuuta 2014

Tää ei oo mikään aika kotii rupee leikkimään

Jepjep. Maailmasta tuli heti paljon kauniimpi paikka kun sitä peittää valkoinen kerros veden olomuotoa, josta yleensä en ees tykkää. Tää "talvi" on kyllä ollu aika turha, kummasti jumittanu tohon syksyyn vaikka mun maailmassa syksy loppui kaksi kuukautta sitten.

Kotia en oo todellakaa ehtiny leikkii, sen huomaa mun alatikasvavasta villakoirien luvusta. Enpä mä siellä kauheesti ees ehi oleskelee. Tai oikeestaa ehin kun koulussa on ollu tosi vähän läsnäolopakkoo, mut senkin ajan mä vaan nukun. Oikeesti toi otsikko viittaa Robinin biisiin, oltii Riiksun kaa sen keikalla Paviljongissa ja uijui olipa ihanata! Salainen fanityttöni pääsi irralleen... Tähän semmonen instahymiö jolla on sydämet silminä. 

Ajattelin kertoa tässä teille pienen iltasadun, koska joko mulla kestää tän kirjottaminen iltaan asti tai sitten lukija saattaa nukahtaa kesken tai viimeistään lopussa.

Luku 1. Kun yksi hallitus ei riitä

Vaalivalvojaiset & pikkujoulukauden avajaiset
En oo koskaan ollu niitä ihmisiä jotka osaa kehua itseään muiden edessä. Kyllä mä sitä pienessä päässäni teen useasti itekseni, mutta yritäppä kertoa mitkä on sun vahvuudet tai vielä kamalampaa - heikkoudet. Paniikkihan siinä tulee, sitten jäätyminen, sitten epätoivo, sitten luovuttaminen ja sitten sanotaan jotain mitä ei edes muista jälkikäteen. Voooi kun ootan innolla jotain tulevia työhaastatteluja, joilta toistaiseksi olen välttynyt.

Lopputulos tästä panikoinnista oli paikka JAMKOn edustajistossa, josta jatkoin matkaa JAMKOn hallituksen KV tutorvastaavaksi. Mä nään tässä upean tilaisuuden kehittää itseäni monella osa-alueella joita oon ehkä omassa opiskelussani venyttänyt äärimmilleen ja sen taa. Lisäks vastuu kasvaa ja vaikka oon ihan laps vielä, vois olla kiva aika aikuistua. ;) Meillä on huikee tiimi kasassa ja oon varma, et ens vuodesta tulee upea ja ennen kaikkea opettavainen.

Haisuli ja hallitusruusu
JASTOn hallitus puolestaan saa pitää ihanan sihteerinsä vielä ensikin vuonna. :-* <3


Luku 2. Maanläheistä ratsastusta

Minä siitä Salama-muulista taisin pari postausta sitte puhua, että kun se on niin ihana. Minä kävin sillä hyppäämässä tallikisoissa 80cm kahden yksityisen kaveriks ja tulin toiseks. En kestä, se on ihan paras oikeesti!! Koulukisoissa c-merkkiä yrittäessä se oli kyllä ennen radan alotusta niin tuhma muuli, että vaa capriolet ja levadet puuttu meijä virallisesta radasta. Ois tullu muuten hyviä numeroita niihin. Itse rata meni hienosti, kun neiti tajus että hyppeleminen ei oikeen ookkaa se tän päivän juttu.

Kuitenkin viimeset kolme kertaa kun oon kiivenny ratsun selkää, oon tullu sieltä tahtomattani alas. Mango aloitti talliestekisoissa 60cm radan jääätävän isolla loikalla, johon komentosilta oli aatellu vielä yhden askeleen ennen estettä, eikä ollut todellakaan valmistautunut moiseen harppaukseen. Kostin ponin oman päätöksen kierähtämällä kyydistä alas. Ei sattunu, takas kyytiin ja uusi yritys ja nollarata. 70cm meni myös puhtaasti. Poni oli super, kuskin vika toi maahansyöksy.
Toinen kerta seurasi seuraavana päivänä maanantaina yksityishepan kyydistä lentämiseltä, kun ratsu omisti pakkasvirtaa vähän enemmän kuin kuski pystyi hillitsemään. Loikka+pukki=Taitsi tantereeseen, aivan samalla tyylillä kuin eilen. Ei sattunu, takas kyytiin ja lopputunnin ratsu oli superhieno. Mielellään tollaisilla yksilöillä ratsastaa! Vaikka alku oli vähän haastava.
Kolmas kerta seurasi viime maanantaina, viikko edellisestä putoamisesta. Miko on hypännyt ihan superhyvin mulla nyt loppukaudesta ja samoin tällä kertaa, kunnes sille tuli joku jännäpaikka ja kielsi aivan odottamatta sarjan b osan okserille. En nähny kiellolle mitään syytä, mutta se tuli niin nanosekunnissa että minähän se siellä esteessä sitten istuin. Turvakannattimen tappi katkes, samoin puomi, mutta mulla oli kaikki luut ehjänä. Kiitos mun reisiluu ja luontaiset pehmusteet, vasta jälkikäteen tajusin mitä ois voinu käydä. Kyytiin en tällä kertaa enää noussut, sen verran sain tälliä jalkaan. Kävellen kuitenkin paikalta poistuin ratsun kanssa. Harmi näin, mutta tällästä se on harrastaa elävien olentojen kanssa. Jos pelkää että sattuu, ei tätä kauaa mielekkäästi harrasta. Ens kerralla jos pysyisin kyydissä niin tekis itsetunnolle ihan hyvää. :P Tuo jalka on onneks jo kivuton.
Ennen näitä tippumisia oon viimeks tippunu helmikuussa 2012 ja nyt on plakkarissa 23 ilmalentoa. Kahdesti en oo noussu takas selkään: historian eka tippuminen, kun pikkuTaitsia sattu muka ihan kamalasti ja nyt tää viimesin. Kaikki muut kerrat oon noussu kyytiin enemmän tai vähemmän kolhuja saaneena. Onnea on mulla ollu matkassa näissä lentelyissä.

Luku 3. Mitäs siis kuuluu?

Edelliseen postaukseen verrattuna nyt kuuluu hyvää. Koulu alkaa tältä vuodelta olemaan ohitse, vielä muutama tunti ensi viikolla ja yksi koe, vähän perehdytystä, kokoustamista ja loma on valmis alkamaan reissulla Turkuun ihanan ihanan Ella luo. <3 Lomalla aion kattella paljon leffoja ja nauttia vuoden loppumisesta. Toivottavasti farmakologian koe menee läpi ettei tartte siihen lueskella uusintaa varten... Noh, sen näkee sitten myöhemmin. Ihanaa joulun odotusta kaikille ja uutta vuotta myös!!

Kauppakadun Appro 2014
Perus mökkibileet




Kasariteemalla ekoihin sitseihin
Kuvat on nähtävillä myös instassa, josta mut löytää valtakunnan rajoja vahtimassa nimellä taitsitar. Jos mun elämän ajankohtaset asiat kiinnostaa, niin sieltä ne löytää enemmän ajan hermolla kuin täältä. ;)

lauantai 27. syyskuuta 2014

Tänään on huono päivä

Helteinen kesä on ohi - enkä ehtinyt siitä paljoa nauttia. Aina kun oli JEEJEE RANTAFIILIS kyhnötin yksin kotono viileässä miettien, että missäköhän päin Suomen maata mun kamut taas sijaitsee. Oli ihan kivojakin juttuja sielä täällä (Juhannus :DDDD, RUK Kurssijuhla, radalle.com, Mökki-ilta....), mutta harvinaisesti olin pitkään myös tekemättä mitään.

Koulu alkoi joskus, ootin sitä jo tosi innolla. Saa taas rutiinia ja tekemistä päiviin. Nyt on kuitenkin tilanne se, että mä en jaksais sitten yhtään käydä koulussa. Siellä on jotenkin tosi tylsää. Meidän tän hetkiset kurssit ei oo kivoja. Kivat kurssit on tyhmiin aikoihin. Harkkatunteja ei oo. Koulu loppuu myöhään iltapäivästä. Plääh. Meillä on kolme superhyvää opea. Mä oon ammattikorkeakoulussa, enkä mä edes tykkää nettikursseista, yrittäjyydestä, ryhmätöistä tai itsenäisestä opiskelusta. Taidan oottaa ens kevättä kuin kuuta nousevaa, kun meillä alkaa tajuton harkkaputki. Sillon se opiskelu vasta alkaa. Siihen menee vielä joku puol vuotta tosin.

Lisäks mua tympii se, että miks aina minä oon siinä kokeilu-, poikkeus- tai upsistaryhmässä. Lukiossa otin bilsankurssin anatomiasta ja ootin että jes nyt päässään sorkkimaan siansilmiä ja munuaisia ja kaikkea niinku tällä kurssilla aina. Vaan meijän ryhmäpä ei ehtinyt ajanpuutteen vuoksi sitä harrastamaan. Nyt meneillään olevassa koulun kurssissa suunnitelma on mennyt pieleen jo ylemmältä taholta, eikä me päästä opettamaan terveysjuttuja kutosluokkalaisille tai pitämään terveyspromoo muille kampuksille. Asia korjataan ens kevään ryhmälle. Hyvä, jes. Lisäks kaikilla ratsastuksenopettajilla on taipumusta alkaa odottaa jälkikasvua sillon kun mä alan käymään sen open takia sillä tallilla tunneilla. Voi mun kurjuutta. Lapset on kyllä ihania, minä tykkään niistä.

Kävin mä jo tsekkaamassa ammatinvalintatestejä mitä ne mulle ehdottais ammatiksi. Ai joo, sairaanhoitaja, lähihoitaja, fysioterapeutti... Toinen antoi sentään kirjastonhoitajaa, opettajaa ja sihteeriä. Sihteeri musta vois tulla. Joku vois ladella mulle aamusta päivän tehtävät ja mä tekisin ne. Oisin kätevä assari.

Vapaa-aikakin on taas vieras käsite. Syksy on ehdotonta juhlan aikaa ja ainakin toissa viikolla tais käydä niin, että koulu sai väistyä oheisohjelman tieltä... Koulutusalajärjestöjenkin elämä heräsi taas henkiin, mutta tänään tuntuu sekin olevan huonossa hapessa. Tänään ei oo sujunu mikään muu kuin ruokapolitiikka (vai mitä mieltä ootte teerikastikkeesta, lasagnesta ja raparperipiirakasta? ♥ ), koska oon pitkästä aikaa kotona latailemassa akkuja.  Tai siis tekemässä jo valmiiksi myöhässä olevaa enkunkurssin (jep, meillä on enkkua enkunkielisessä koulutusohjelmassa) virallisen tapaamisen käsikirjoitusta ja mielenterveyskurssin ryhmätyötä. En tykkää. Ryhmätyön palautin jo, mutta se oli ihan surkea kun mua ei a) innosta just nyt b) alotin sen liian myöhään c) aihe on mulle jotenkin nyt tosi raskas.

MUT TÄNÄÄ ON SAUNAILTA!

Iltaisin oon niin väsynyt, etten jaksa liikkua tietokoneen äärestä mihinkään. Ehkä se johtuu syksystä, kun alkaa taas tulla pimeää ja märkää. Oon mä kyllä kanssa aika laiska, laiskottelu on kivaa, paitsi sitten kun deadlinet koputtaa ja menee ku Naton ohjus ohi. Oivoi. Ja tässä mä vaan tilitän mun surkeesta päivästä. Suomeks tätä tekstiä sikiää ku sieniä sateella. Oisin halunnu käydä sienimettälläki tänä syksynä, mutta nyt ei ihan ehdi.

Onks mitään positiivista sitte? Joo, oon jotenki reipastunu puhuu enkkua koulussa. En mä vielä uskalla ajatuksiani opettajille ja muille oppilaille huudella, tai jakaa omia tietojani jos ope kysyy jotain, mutta ainakin puhun kamuille enkkua paljon varmemmin ja sujuvammin kuin vuos sitten. Se on kivaa se! 



Jestas säikähin ku veli aivasti toisella puolella taloo. Heippa.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Ne hevoset

Miksi ikinäikinäikinä oon ollut niin urvelo ja tykästyny johonkin hevosiin. Yksi niistä harvoista lajeista joita ei voi harjoitella millon haluaa, ellei sitten ole oma hevonen. Kilpailuihin on vaikea päästä ja valmentautua, ellei sitten ole oma hevonen. Luottamusta on vaikea luoda tiettyyn ratsuun ja nähdä tuloksia kilpailukaudella, ellei sitten ole oma hevonen.

KUN EI MULLA OLE .

No miks vitus ei oo? a) Oon köyhä b) Mun kynnet on kerrankin pitkät c) Oon niin nysvä

12 vuotta tuntiratsastajana kehittää kyllä taitoja huimasti, mutta jossain vaiheessa se kehityskin pysähtyy. Olen jo useamman vuoden miettinyt, mitä samojen tuntiheppojen ratsastaminen opettaa minulle, vai onko jo niin että minä opetan niille? Mikä on se mihin rahani laitan? Tuntuu kuin junnaisi paikallaan, tietää mitä pitäisi asialle tehdä, mutta kun ei muka voi, uskalla, kykene tai jaksa. Miksen vain ottaisi lainaa pankista ja hankkisi sitä hevosta? Kesällä sain roppakaupalla kuunnella vanhempien hevosihmisten heppaostovimmaa sivusta, ihastellen vain myyntivideoita suokeista ja nuorista toivottavista estetykeistä. Huokailin siinä vieressä mahdollisimman huomaamattomasti.

Pelle tuli mun työkamuksi
Haaveilin aina, että Hippoksessa kirjotetaan menestyvästä junioriratsastaja Taitsista. Lol se ikä meni aikoja sitten. Oon koittanut asennoitua nyt siihen, että hei ei se elämä lopu kun täyttää 25. Siihen mennessä ei tarvii olla muksuja jaloissa ja olympiamitalisti. Ehtii sitä myöhemminkin, kunhan saan esimerkiksi nämä hoitsuopinnot pois alta. Sittenhän voisi lähteä etelämmäs Eurooppaan heppoja paijaamaan kakkaa viskomaan ja ruskettumaan lopettamaan sosiaalinen elämä.
Liki koko kesän kattanut ratsastustauko on tehnyt hyvää tähän saumaan. Mun kynnet on aivan ihanan pitkät, voisin itkee onnesta (näitä on ihana lakata ihanasti, tässä just on vaiheessa yhet!!) ja oon saanut ajatuksia kasaan. Hevosta en osta, sydämestä otti kun kirjotin tuon mutta aijon tähdätä johonkin. Tunteja en aijo Mennalasta jättää, parempi pitää edes nykyisiä taitoja yllä kuin lopettaa kokonaan. Nyt on aika pistää tavoitteet paperille ja ehkä kertoa ne opellekkin... Onhan mulla kuitenkin jotain mistä jatkaa:

Mikolla seurakoulukisoihin

Four Winds Stable, kuva Salla Kuikka

Keväällä pamahti sähköpostiin ehdotus mahdollisuudesta päästä tuntihepoilla seurakoulukilpailuihin tallin ulkopuolelle Suojakalliolle ja/tai Kinkkulaan. Yhdessä valikoitiin mulle ratsuksi Miko, koska muut hepat oli muilla ratsastajilla ja mulla oli hommat Mikon kanssa ihan kivalla mallilla. 30.3. oli ensimmäinen koitos Kinkkulan maneesissa, rata oli helppo C:1 2000. Kotona oli reenattu paljon eteenpäin liikkumista perusjutut hei :D ja pidempää muotoa, Miko on aika taitava meneen kippuraan ja siinäpä olis piaffet ja passaget valmiina. Niitä vaan ei vielä tarvittas oikeen... Tuona päivänä myös lastasin hevosen ekaa kertaa elämässäni. Itse kisapaikalla, ulkona verrytellessä Miko oli ihan fine lumipallon kokoisine sykeröineen, jotka aamulla kasasin tuskissani kun en ollut nyppinyt harjaa. Maneesissa verryttelyryhmän verrytellessä totuus iski päin naamaa: pääty oli kamala, sinne ei voinut mennä. Jätin haaveet ruusukkeista, joita en ollut edes haaveillut ja pitäydyin tavoitteessani: hyväksytty tulos ja kaikki olisi onnellisia. Paperissa yksi kakkonen, kun tehtiin hienot enmeepäätyyn-kulmat ja 50,250%, sijoitus 12/12. Tavoite saavutettu ja nutturat pysyi kasassa.

Kuva Salla Kuikka

Seuraavat kisat Kinkkulassa meni ohi suun, koulun saikkariharjoittelun ja muiden lentävien menojen takia. Jälkeenpäin harmittaa, sillon ei.

Suojakallion aluekisojen seuraluokassa 10.5. oltiin taas lähtövalmiina. He C tuttarin kouluohjelma, edellisenä päivänä käytiin reenaamassa paikan päällä kouluaidoissa ja pällistellen mainostaulut valmiiksi. Kaikki meni hyvin niin kauan kunnes Miko tajusi tuomareiden autot. Onneksi ennen lähtömerkkiä selvittiin järkytyksestä ja lähdettiin letkeesti matkaan. Radan alussa vaan sen auton ovi oli auennut. Tehtiin kympin pysähdys tasajaloin keskelle kenttää. Voi kun se vaan ois kuulunut siihen rataan, mutta ei tutustumisluokan radalla sellasta tehdä. 50,833% ja jaettu 22/24! Huomatkaa meijän kehitys!

Seuraavat kisat Suojakalliolla jäi RUK kurssijuhlan takia väliin. Tämä ei harmittanut silloin, eikä harmita nytkään.

Tavoitteita

Mitäpä sitä ens kaudeksi keksisi? Mikolla voisi jatkaa seurakouluja, Romeolla vois koittaa seuraesteisiin tai tallikisoissa ees 80cm. Tai jollain muulla kivalla. 60cm alkaa olee jo turhauttava omassa mielessä, samoin 70cm. Korvien välissä kaikki. Minä lähen kisaamaan muulilla kenttää.

Siitä on nimittäin tullut mun yks lemppareista, kun kauden vikoille tunneille päätin toivoa heppaa jolla en Mennalassa ollut vielä mennyt. Seuraavaksi kiipesin Salaman komentosillalle ja oivoi se on kyllä muuli A-luokkaa!

Tietenkin jokainen satulassa ja tallilla vietetty tunti kerryttää kokemusta. Toivottavasti jokainen joka jaksoi lukea tänne asti tajuaa pointtini. Jos ei, niin ei sitten.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Vapaapäivä - ai mikä, onko se syötävää??

En tunne käsitettä loma, eikä aamulla saa nukkua kuutta pidempään.

PAITSI TÄNÄÄN omg sain nukkua kymmeneen asti!! Silti tuntui ihan samalta kuin aina kuudelta herättyä... Pahoittelen jo tulleista ja tulevista kirjoitusvirheistä, oon niin innoissani tässä rupeamassa selittämään mitä viimeiset viisi kuukautta mun elämässä ovat sisältäneet, että en varmasti osaa/ehdi/huomaa korjata virheitäni. Hepoista kerron joskus toiste, koska niistä on niin paljon kerrottavaa etten niitä viiti tähän tuupata. Samoin sitä vuosi sitten tapahtuneen Lontoon reissun postausta ootan edelleen ilmestyvän tähän blogiin.

Pinossa poikittain matkalla Empun syndeille tammikuussa
Mut hei! Mun arki on pääosin täyttynyt vuoden alusta tähän päivään asti tiivistettynä hepoista, tankoilusta, koulutehtävien välttelystä, Jastosta ja hajoittelusta. Tsekatkaa mikä muikkeli kirjottelee täälä: hoitsu, heppatyttö, tankoilija ja sihteeri. ;)

 

 

Hoitsuilu

Koulu päättyi viime viikon tiistaina, koska en mennyt keskiviikkona enää kouluun. Mää lähin
Helssinkiin Vappua viettelee! Mutta totta tosiaan, eka vuosi alkaa olemaan yhtä esseetä vaille pulkassa. Harjoittelua oli viimeiset kuusi viikkoa, mutta ehämmää sinne Puuppolaan lopulta päässykkään. Eipä se mua haittaa, koska uus paikka oli niin kauheen kiva, että oon siellä jo päivän ehtinyt olee ihan oikeesti töissä ja käsittääkseni pääsen sinne nyt toukokuussa tekemään yhden sijaisuudenkin. Pitkää päivää tein kyllä ja aika uuvuttavaa oli lisättynä talliduunit joka toinen viikonloppu. Oli mulla kolmen viikon aikana tasan 0 oikeeta vapaapäivää. Vai oliko se neljän viikon ajalta. No, meni jo! Sosiaalinen elämä, hmmm, en tiedä oliko sitä.
Innovoitii vähä
Ennen harjoittelua meillä oli kokeet opituista asioista ja Innovaatioviikko, josta en tiennyt saanko sille edes osallistua. Sitten kun sainkin, oli se aika tuskaa. Oisin voinut innovoida itteni siltä viikolta pois, mutta eipähän jäänyt ensi syksylle roikkumaan. Piti keksiä/innovoida/arpoa yritykselle joku uusi innovaatio jolla niiden myynti paranisi. Oltiinhan me aika halpaa työvoimaa kun jos eivät itse moiseen kykene. Mur.

Heppatyttöily

Midden kanssa alotettii pihakausi ajoissa
On niitä poneja harrastettu, lisää myöhemmin! Mut tänään kävin kuitenkin sponsorini (äiti♥) kanssa hankkimassa uudet ratsastushousut ja -hanskat. En voi käsittää mikä tää heppatyttöjen standardikoko oikeen on!! Joudun ostaa 42 koon housut, koska kaikki muut koot on tehty tulitikkukintuille! MULLA ON PERKELE LIHASTA JA LÄSKIÄ MAHUTETTAVANA NIIHIN ja nyt toi vyötärö sallis mulle vaikka masuasukin ollakseen sopivat ja lahkeet ei onneksi nyt oo 2km liian pitkät kuten muissa malleissa. Huoh. Kierin itsesäälissä.



Tankoilu

Juu elikkäs tänäänkin 15:00 aijon olla Alkeis 2 -tunnilla hylkeilemässä, vaikka kehitin tossa viime yönä hemaisevan yskän itselleni. Kymppikerran kortti loppuu kohta ja tällä viikolla se velvoittaa käymään kolme kertaa rimpuilemassa, sisältäen kaksi ohjattua tuntia ja yhden vapaavuoron sunnuntai-iltana. Ostin myös tankodopingia, Dry Hands gripin koska kädet luistaa pidoissa :( vaan ei enää! Käännetty seisonta tosin tappaa mun sisäreisien ihon, kun mun ilopaino jää niiden varaan. Sattuu niin että huutaa tekis mieli. Liikunta on ihan kauheen kivaa.

Sihteereily (ja tutoroilu)


Matkalla pois Baltic Princessiltä
Otsikko ei kuulosta millään tavalla järkevältä, mut se on ihan ok. Oon tykänny ihan kauheesti olla Jaston hallituksessa Jyväskylän Ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja Terveysalan Opiskelijat JASTO Ry, jos joku ei vielä tiedä mistä lyhenne on ja senkin puitteissa on tullut tehtyä kaikkea kivaa. Oon myös joutunut uskaltautumaan poistumaan mun mukavuusalueelta: kävin yritysillassa, jossa olin ainut Jastoa edustanut yksilö, ja se oli ihan kamalaa kun olin niin pihalla kaikesta. Selvisin kuitenkin hengissä ja oon taas vähän fiksumpi (ehkä) ja ainakin on tieto siitä, kehen voi ottaa yhteyttä sen tyylisissä asioissa. Hallituksen kokoukset, koulutusalojen tapahtumat ja Jaston järjestämät karkelot ovat värittäneet arkea mukavasti risteilyineen.
Muna voitettiin leiriltä Kaaos-pelistä
Tammikuun lopulla oli haku ensi lukukauden tutoreiksi. Hain vertaistutorointiin, mutta meidän luokalta taisi olla niin paljon hakijoita, että mut laitettiinkin vaihto-oppilaita tutoroimaan. Siis International Tutoriksi! Kaikki koulutukset ja viikonloppuleiri on jo käyty, enää odotellaan tietoa meidän "omista" vaihtareista jotta päästää tositoimiin. Oon niiiiiiin täpinöissäni! Muutama hassu viikko sitten päästiin leikkimään oikeita tutoreita, kun oli JAMKin SNP14 pääsykokeet eli meidän koulutusohjelmaan ensi vuodelle hakevat ja meitä oli siellä opastamassa tulevia tovereita. Pitkä päivä oli, jonka päätteeksi vielä Jaston kokouskin, mutta hyvillä mielin suoraan nukkumaan sen päivän jälkeen.

Munasta tuli Porsche, haalarit veljen
Nyt mulla on tää viikko ihan oikeesti lomaa toistaiseksi. Tänään on luvassa tankoilua ja estehyppelyä, huomenna Jaston kevään viimeinen kokous ja siivoilua, keskviikkonan tässä ehkä paras kirjotusvirhe ::DDD tarkoitan keskiviikkona on Jaston vikat bileet Helmessä (ihan kaikki mukaan!) upeet haalarimerkit tulossa, ite tilasin ;) ja innolla ootan ompelemaan pääsyä, torstaina tankotunti... Perjantaina ehkä töihin, mutta ainakin ratsastaman, lauantaina koulukilpailut Suojakalliolla Mikolla ja sunnuntaina kisoista selviytymisen sallimalla tavalla tankoilemaan. Tomorrowlandiin ei saatu lippuja, paikataan tilanne Weekendillä jälleen kerran. Näihin kuviin ja tunnelmiin, riemuisaa neljän vuodenajan kevättä kaikille!

//Tittidii! Koska mun kuvien muokkaus ei tapahtunutkaan kolmessa ja puolessa minuutissa, jäi tää julkasu nyt sitten tankotunnin jälkeiseen elämään. Ilosanomaa on kerrottavana!! Tänään onnistuin käännetyssä istunnassa olemaan jopa kolme kertaa ilman että sattui niin kovasti. Varmaan asettelin kinttuni ekaa kertaa oikein, mutta meni ihan pasmat sekasin. Lisäks tää laji on ihan paras oman kehityksensä näkemiseen: niinä kertoina kun ei oikeesti sattunu niin että itku tulee, pystyin tulemaan käsilläseisonnan kautta alas. Siis mitä! En oo ikinä ennen luottanu mun käsilläseisontakykyihin millään tasolla, mutta nyt mä pystyin. Voittajafiilis, toivottavasti ratsastuksenkin jälkeen voin riemuita vielä lisää!!!!!

torstai 16. tammikuuta 2014

"Se on lukemassa Keskimaan toimintakertomusta"

Näillä sanoilla vastasi veljeni äidilleni, kun äiti mietti missä sijaitsin sillä hetkellä. Aloitin tammikuun ensimäinen päivä lukemaan Sormusten Herran trilogiaa. Joojoo se on Keski-Maa, mut en pysty ajattelee sitä ilman Keskimaan tunnusmelodiaa ja siihen toi otsikkokin viittaa. Innoittajana oli joululoman alussa tehty Taitsin sivistys -buumi, johon sisältyi Sormusten Ritarien extended leffa, Kaksi Tornia extended leffa ja Hobitin toinen osa 3D:nä leffateatterissa. Tammikuun puolella katottiin sitten vielä Kuninkaan Paluu extended. Päätin sitten etsiä kirjan käsiini ja siitä on enää puolet jäljellä. En haluu et se loppuu. :(

Joulukussa kävästiin äidin ja veljen kanssa katsomassa Jyväskylän Kaupunginteatterissa Tarpeettomia ihmisiä. Olin pidempäänkin suunnitellut sen kattomista, sillä näyttelinhän kyseisen näytelmän loppukohtauksen Satulateatterin Miehiä ja naisia -näytelmässä. Oli tosi mielenkiintoista nähä se kokonaisuudessaan ja se oli hieno!

Selvästi Pikkujouluissa Emman kanssa
Joulu uusivuosineen meni rattoisasti ja samoin kaikki pikkujoulut: Peurungassa oltiin iskän ja Laten kanssa Laukaan Moottorimiesten pikkujouluruokailussa, rientoihin kuuluen myös Popedan konsertti.  Punaisen talon, lukion, Miamin ja leikkimökin pikkujoulut olivat erikivoja kaikki. Etenkin punaisen talon! :D Ja olihan myös Poikkitieteellisten Haalaribileiden jouluversio Brassa ja Jamkon pikkujoulut ja Jaston yhdessä Jion kanssa Gigglinissä... Itse jouluna tonotin kotona katsoen Joulupukin kuumaalinjaa, Lumiukkoja ja ruokaa. Lahjoja sain ihanasti, vaikka aattelin et oon ollu tänä vuonna tuhma: neljä valkoviinilasia, vaaleanpunainen keittiövaaka, hajuvesisetti, suklaalevy, vaaleanpunainen työkalusetti. Kyllä näillä asennus sujuu! Uuden vuoden vietin Jyväskylässä syöden serkuilla ja ajaen sieltä sitten keskustaan ottamaan Helin hoiviini ja Rumassa nähtiin Santtua ja Juhoa. Kaupungin ilotulitus käytiin kurkkaamassa ja sitten järkevään aikaan nukkumaan

Välipäivät vietin Mennalassa heppojen vuokraajia valvoen. Lisäksi ratsastin Midden aina valvottuani, eikä ole herra pitkään aikaan ollut niin huikeassa terässä kuin silloin. Kuskin piti ihan varoa, ettei istu nyt liian syvälle satulaan laukka-ravi-siirymisissä, kun muuten mentiin ihan käyntiin asti. Wau, hieno on tuo keltainen hönppä. ♥

Mitäs uusia kujeita uusi vuosi sitten tuo tullessaan?
  • Lupaan olla kesällä jossain muussa kunnossa kuin rantapallokunnossa.
  • Tankotanssissa aloitan alkeis 2 -tunnit, alkeis 1 on jo niin nähty.
  • Korkeakoululiikunnan kevättarra ei jää käyttämättömäksi.
  • Aloitan Jaston uuden hallituskauden sihteerinä hallituksessa.
  • Töitä sain la-su joka toisena viikonloppuna.
  • Ensimmäinen työharjoittelu tulee mun osalta tapahtumaan Puuppolan hoivakodissa. En malta oottaa!
  • Jännän äärellä ollaan saadaanko Tomorrowlandiin liput. Tuskin, mutta yritetään silti!

Koulua meillä on edelleen tosi vähän: maanantait ovat vapaat, samoin joka toinen perjantai. Tänään oli koulua 1,5h. Ehkä tässä ehtiikin jumpalla ja tallilla käydä oikein hyvin. Poikkareihinkin ehtii tänään loistavasti, varsinkin kun Hakkis ja Juho on nyt sijaintinsa siirtäneet Jyväskylän ytimeen. ♥

Tiivistetysti: heppoja ja juhlaa tänäkin vuonna