perjantai 12. joulukuuta 2014

Tää ei oo mikään aika kotii rupee leikkimään

Jepjep. Maailmasta tuli heti paljon kauniimpi paikka kun sitä peittää valkoinen kerros veden olomuotoa, josta yleensä en ees tykkää. Tää "talvi" on kyllä ollu aika turha, kummasti jumittanu tohon syksyyn vaikka mun maailmassa syksy loppui kaksi kuukautta sitten.

Kotia en oo todellakaa ehtiny leikkii, sen huomaa mun alatikasvavasta villakoirien luvusta. Enpä mä siellä kauheesti ees ehi oleskelee. Tai oikeestaa ehin kun koulussa on ollu tosi vähän läsnäolopakkoo, mut senkin ajan mä vaan nukun. Oikeesti toi otsikko viittaa Robinin biisiin, oltii Riiksun kaa sen keikalla Paviljongissa ja uijui olipa ihanata! Salainen fanityttöni pääsi irralleen... Tähän semmonen instahymiö jolla on sydämet silminä. 

Ajattelin kertoa tässä teille pienen iltasadun, koska joko mulla kestää tän kirjottaminen iltaan asti tai sitten lukija saattaa nukahtaa kesken tai viimeistään lopussa.

Luku 1. Kun yksi hallitus ei riitä

Vaalivalvojaiset & pikkujoulukauden avajaiset
En oo koskaan ollu niitä ihmisiä jotka osaa kehua itseään muiden edessä. Kyllä mä sitä pienessä päässäni teen useasti itekseni, mutta yritäppä kertoa mitkä on sun vahvuudet tai vielä kamalampaa - heikkoudet. Paniikkihan siinä tulee, sitten jäätyminen, sitten epätoivo, sitten luovuttaminen ja sitten sanotaan jotain mitä ei edes muista jälkikäteen. Voooi kun ootan innolla jotain tulevia työhaastatteluja, joilta toistaiseksi olen välttynyt.

Lopputulos tästä panikoinnista oli paikka JAMKOn edustajistossa, josta jatkoin matkaa JAMKOn hallituksen KV tutorvastaavaksi. Mä nään tässä upean tilaisuuden kehittää itseäni monella osa-alueella joita oon ehkä omassa opiskelussani venyttänyt äärimmilleen ja sen taa. Lisäks vastuu kasvaa ja vaikka oon ihan laps vielä, vois olla kiva aika aikuistua. ;) Meillä on huikee tiimi kasassa ja oon varma, et ens vuodesta tulee upea ja ennen kaikkea opettavainen.

Haisuli ja hallitusruusu
JASTOn hallitus puolestaan saa pitää ihanan sihteerinsä vielä ensikin vuonna. :-* <3


Luku 2. Maanläheistä ratsastusta

Minä siitä Salama-muulista taisin pari postausta sitte puhua, että kun se on niin ihana. Minä kävin sillä hyppäämässä tallikisoissa 80cm kahden yksityisen kaveriks ja tulin toiseks. En kestä, se on ihan paras oikeesti!! Koulukisoissa c-merkkiä yrittäessä se oli kyllä ennen radan alotusta niin tuhma muuli, että vaa capriolet ja levadet puuttu meijä virallisesta radasta. Ois tullu muuten hyviä numeroita niihin. Itse rata meni hienosti, kun neiti tajus että hyppeleminen ei oikeen ookkaa se tän päivän juttu.

Kuitenkin viimeset kolme kertaa kun oon kiivenny ratsun selkää, oon tullu sieltä tahtomattani alas. Mango aloitti talliestekisoissa 60cm radan jääätävän isolla loikalla, johon komentosilta oli aatellu vielä yhden askeleen ennen estettä, eikä ollut todellakaan valmistautunut moiseen harppaukseen. Kostin ponin oman päätöksen kierähtämällä kyydistä alas. Ei sattunu, takas kyytiin ja uusi yritys ja nollarata. 70cm meni myös puhtaasti. Poni oli super, kuskin vika toi maahansyöksy.
Toinen kerta seurasi seuraavana päivänä maanantaina yksityishepan kyydistä lentämiseltä, kun ratsu omisti pakkasvirtaa vähän enemmän kuin kuski pystyi hillitsemään. Loikka+pukki=Taitsi tantereeseen, aivan samalla tyylillä kuin eilen. Ei sattunu, takas kyytiin ja lopputunnin ratsu oli superhieno. Mielellään tollaisilla yksilöillä ratsastaa! Vaikka alku oli vähän haastava.
Kolmas kerta seurasi viime maanantaina, viikko edellisestä putoamisesta. Miko on hypännyt ihan superhyvin mulla nyt loppukaudesta ja samoin tällä kertaa, kunnes sille tuli joku jännäpaikka ja kielsi aivan odottamatta sarjan b osan okserille. En nähny kiellolle mitään syytä, mutta se tuli niin nanosekunnissa että minähän se siellä esteessä sitten istuin. Turvakannattimen tappi katkes, samoin puomi, mutta mulla oli kaikki luut ehjänä. Kiitos mun reisiluu ja luontaiset pehmusteet, vasta jälkikäteen tajusin mitä ois voinu käydä. Kyytiin en tällä kertaa enää noussut, sen verran sain tälliä jalkaan. Kävellen kuitenkin paikalta poistuin ratsun kanssa. Harmi näin, mutta tällästä se on harrastaa elävien olentojen kanssa. Jos pelkää että sattuu, ei tätä kauaa mielekkäästi harrasta. Ens kerralla jos pysyisin kyydissä niin tekis itsetunnolle ihan hyvää. :P Tuo jalka on onneks jo kivuton.
Ennen näitä tippumisia oon viimeks tippunu helmikuussa 2012 ja nyt on plakkarissa 23 ilmalentoa. Kahdesti en oo noussu takas selkään: historian eka tippuminen, kun pikkuTaitsia sattu muka ihan kamalasti ja nyt tää viimesin. Kaikki muut kerrat oon noussu kyytiin enemmän tai vähemmän kolhuja saaneena. Onnea on mulla ollu matkassa näissä lentelyissä.

Luku 3. Mitäs siis kuuluu?

Edelliseen postaukseen verrattuna nyt kuuluu hyvää. Koulu alkaa tältä vuodelta olemaan ohitse, vielä muutama tunti ensi viikolla ja yksi koe, vähän perehdytystä, kokoustamista ja loma on valmis alkamaan reissulla Turkuun ihanan ihanan Ella luo. <3 Lomalla aion kattella paljon leffoja ja nauttia vuoden loppumisesta. Toivottavasti farmakologian koe menee läpi ettei tartte siihen lueskella uusintaa varten... Noh, sen näkee sitten myöhemmin. Ihanaa joulun odotusta kaikille ja uutta vuotta myös!!

Kauppakadun Appro 2014
Perus mökkibileet




Kasariteemalla ekoihin sitseihin
Kuvat on nähtävillä myös instassa, josta mut löytää valtakunnan rajoja vahtimassa nimellä taitsitar. Jos mun elämän ajankohtaset asiat kiinnostaa, niin sieltä ne löytää enemmän ajan hermolla kuin täältä. ;)