Tällä viikolla oli enkunkielisen sairaanhoitajakoulutuksen pääsykokeet. Keskivikkona oli Jyväskylän, torstaina Tampereen ja tais molemmat kyllä mennä ihan perseelleen. Tosin Tampereen jälkeen Jyväskylän kokeet meni verrattain ihan hurjan paljon paremmin ja ne oli tosi paljon inhimillisemmät. Tampereella jouduttiin istua viis tuntia yhteen putkeen auditoriossa, juomapulloja ei saanut olla mukana. Tehtävät oli aivan ihmeellisiä: ensin piti keksiä seitsemälle esineelle uusia käyttötarkoituksia, toiseks piti etsiä mahdollisimman monta kertaa annetut koodit sekalaisten koodien seasta, kolmanneks päätellä mitä numeroita matiikan laskuista puuttui, neljänneks piti vedellä annetuihin kuvioihin yksi viiva niin, että kun puoliskot yhdistää niin niistä tulee neliö, sit vielä oli jotain loogisen päättelykyvyn tehtäviä joissa ei ollu kyllä mitään loogista ja sitten vielä jotain 300 kohtaa "1=tämä kuvaa minua oikein hyvin, 7=ei kuvaa minua ollenkaan" -lauseita. Mitä ihmettä oikeesti? Ainiin! Olihan meillä luetunymmärtämistehtäväkin: kuusi sivua tekstiä (ainakin?) ja aikaa 45minuuttia. Jyväskylässä sentään oli kolme tuntia aikaa tehdä essee, suorittaa matematiikan laskuja ilman laskinta ja kertoa paperille omin sanoin itsestäsi. Kaikki pääsivät ryhmähaastatteluun, jossa arvioitiin enkunkielen taitoja.
Mut mikäs mä oon sanomaan Tampereen pääsykokeista, kai niillä kaikilla oli joku hyvä merkitys ja mä olin vaan huono. En siis päässy haastatteluihin kirjallisten jälkeen. Huono oli se päivä muutenkin, kun en saanu Rossosta pannupitsaa, ja sekin pitsa jonka sain, oli varustettu valkosipulipommeilla = ei ollut hyvää. Lopulta aattelin, et suklaa auttaa aina, mut mitä vittua, Tuplankin maku on muuttunut ihan kamalaksi. Aamun 4:25 herätys ja väsymys ei helpottanu asiaa yhtään. Voi minä ja mun surkea elämä.
Kyllä näillä lähtee baanalle mielellää. |
Joten mars lenkkarikaupoille! En enää ees muistanu miltä lenkkarit tuntuu jalassa. Tovi on niidenkin käytöstä ilmeisesti vierähtänyt. Mukaan lähti sitten ihanat pinkit Niken Pegasus -töppöset. Stadiumin myyjäki oli söpö heh.
Tänään sitten aamusta otsatukan leikattuani suoraksi lähdin elämäni ensimmäiselle, ihan oikeelle lenkkireissulle. Koska ite oon sellanen kaikkimullehetinythaluuntuloksia-ihminen, vaatii tilanne multa todellista keskittymistä etten alota liian villisti. Tavoite on tulevaisuudessa päästellä juosten koko Toholahden korttelin ympäri juosten, mutta ehkä alottelen puolikkaalla ensin. Sitten kun pääsen sen kokonaan juosten, voidaan kattella toista puolikasta mukaan. Katotaan miten villiinnyn vielä lopulta, et nähäänkö mua kirmaamassa Korholan lenkillä vielä...
Ulkona on ihana keli, Mortonin takana on kevätmarkkinat ja mä ämötän sisällä. Asialle voisi harkita mukavaa muutosta, jos vaikka kaivelisin Ponin talvitauolta pyörävarastosta ja lähtis itsekkin katsomaan mitä missäkin tapahtuu. Vois ainakin olla tyytyväinen päivän urheilusurituksiin siinä sitten. Mä tunnen kuinka mun kunto on noussut jo kaksi prosenttia. Hyvä minä!
Kaksi prosenttia. Ihana sinä! :D Joskus lähdetään yhessä lenkille nyt kun meillä on melkein-samis lenkkaritkin! ;)
VastaaPoistaNiin tehdään! Hyvät on menopelit pistellä eteenpäi hehe. ;D
Poistatätä lukiessa munkin ensimmäinen ajatus oli että me lähetään kyllä yhessä kirmailemaan sitä korttelia ympäri kuhan pääsen sinne asti! :D
VastaaPoistaEihä mun tarvihe ees deittipalstalle ilimotusta laittaa, ku tälleenki on jo kaks seuralaista!! Sporttiset mimmit ottakkee yhteyttä. ;) ♥
PoistaOh we will ;)
PoistaMä tuun hiillostaa teitä mersulla :D
VastaaPoistaVoit noukkii pyörtyneet aina kyytii ja antaa ensiapuna bassoboostii et potilas virkoo? :D
Poistaambulanssiin poppikonneet sydänpotilaita ajatellen ei ois kehnoo :D
VastaaPoista